Mitä saa aikaiseksi kolmessa päivässä?

No jos oikein puristaa niin töiden ohella keittiöön vedet, sähköt, verhot, siivous ja sisustus. Siinä lyhyesti ja ytimekkäästi se mitä teimme Amandan puolella torstai-lauantain aikana ennen vieraiden saapumista.

Olkkariin vähän jouduimme kotoa tuomaan tavaraa, sohvaa, tyynyjä, matto sun muuta. Eli vähän vielä kesken, mutta ehtiihän noita..

Tässä keittiön puolelta.

kuistille päin..

Mitä saa kahdessa viikossa aikaiseksi?

No kaikkea ja paljon! Alla olevasta kuvatilanteesta lähdettiin tammikuun eka päivä klo 10. miettimään että mitä tehdään.. (juu - todellakin, uudenvuodenpäivän aamuna..)

Ensin ajateltiin että tehdään mahdollisimman vähän.. Jos vaikka maalattaisiin vaikka paneelit ja seinien yläosat valkoiseksi. Vähän freesataan vaan.. eikä mennä toiseen huoneeseen lainkaan koskemaan:)

No sitten katsottiin tarkemmin keittiönurkkausta, johon siis yhden lyhyen hetken ajateltiin myös maalausta.. Sininen yläkaappi oli ihan kiva, mutta ehkä vaikeasti puhtaana pidettävä vieraita ajatellen. Se sai lähteä ensin ja menikin nopeasti face-kirppiksellä. Tilalle ajateltiin laudasta tehtyä hyllyä.

No sitten kun yläkaappi oli veks ja maalattiin seinää niin kuinka ollakaan, kaikki vaikutti aika nuhruiselta kuitenkin.. Kaveri kävi vähän mittailemassa uutta keittiötä ja päätettiin että jos sen saa kahden viikon aikana valmiina keittiöön jo asennettuna niin tilaamme uuden keittiön. Ja niin lupasivat meille tehdä - tilauksesta asennukseen kaksi viikkoa!
Tiskialtaasta oli maininta facessa ja joku kävi pelastamassa sen.

Makuu/olohuoneessa näytti tältä:

Eli tapettia sitten vaan repimään..

Jos oltaisiin tiedetty miten piukassa tapetti on niin ei olisi uhrattu kymmeniä tunteja sen pois saamiseksi. Olisi vedetty vanhan päälle.

Tässä kohtaa jo hymyilytti ja valittiin tapetti.

Myös takka myytiin. Se oli hieman ruosteinen..

Eli viikon loman aikana ja viikko työn ohella saatiin tilattua uusi keittiö, vanhat keittiön kaapit pois, takka pois, seinien maalaus, vanhat tapetit pois (peruskittaukset, hionnat), tapetointi. Seuraavassa postauksessa kuvia lopputuloksesta.

Vuoden viimeisiä viedään

Olgaa siis ollaan remontoitu, sitä 45 neliötä. Tarkkaan mietitty ja taas muutettu ajatuksia ja tavaroiden paikkoja.. mutta sehän tässä juuri on niin kivaa.. mikään ei koskaan ole valmista eikä sen tarvitsekaan olla. Taas kun löytyy joku kiva idea niin sitten tehdään ja taas muutetaan suunnitelmia.

Mutta nyt on enää pari päivää niin Amandan puoli on tyhjennetty edellisen omistajan huonekaluista. Muutaman huonekalun häneltä ostimme, mm. vanhan puusohvan kuistille. Se jotenkin kuuluu taloon.

Hirveästi roinaa tietenkin kuvassa:) Eli siis tarpeellinen sohva..

Mutta sohvalla ei pitkälle pötkitä. Eikä sängyllä, minkä myös ostimme. Pölynimurikin on hyödyllinen.. Mutta kyllä odotamme että Amanda-huoneisto on tyhjä ja pääsemme mittailemaan seiniä ja sovittelemaan lamppuja ja tekemään listaa mitä kaikkea puuttuu. Ja sehän lista tulee olemaan taas aika pitkä. Tapettien vaihtoa mietimme, puolipaneelin maalausta..

Kaksipiippuinen asia: on hienoa että on voinut tuplata kaiken kahdella asunnolla mutta se myös tarkoittaa tuplausta hankinnoissa. Facebook kirppisryhmät olivat suureksi avuksi Olgan sisustamisessa ja kävi monta kertaa tosi hyvä tuurikin. Samaa odottelen nytkin.

Tämän sängyn ostimme myös.

On vaan niin paljon kaikkea kivaa mitä pitää ehtiä tekemään.
Niistä lisää myöhemmin.
Hyvää, loistavaa ja upeaa vuotta 2017!

No onhan tämä vähän outoa..

Melkein viisi kuukautta ollaan omistettu talo keskustassa - siis keskustassa, ja nyt vasta välähti että mitäpä jos kokeilisi sitä kaupunkiasumista..
No tavarat kasaan ja sitähän on kolmella hengellä yhteensä kolme isoa kassia plus ruuat.
Että niin kuin viikoksi olisi muuttanut yhden yön sijaan.

Arvatkaas mistä muuten tuntee tosi maalaisen talvella kun on pimeää? No siitä ettei ole yhtään heijastinta, siis missään heilumassa. Eihän sitä nyt maalla kävellä mihinkään muualle kuin postilaatikolle. Eli olo oli jotenkin turvaton tummissa vaatteissa pimeään aikaan kun kaupassa sunnuntai-illalla kävin, mutta - ajatelkaas: keskustan kauppaan on matkaa 4 korttelia! ja aikaa siihen meni muutama minuutti! Eikä tarvittu autoa! Tämän mä olen jotenkin ihan unohtanut 15 vuoden aikana, jona ei olla keskustassa asuttu.
Ei keskustan asukasta haittaa julkisen liikenteen puuttuminen. Ei sitä tarvita!

Illalla sitten istuimme sohvalla ja katsoimme televisiota, ihan niin kuin kotonakin olisimme tehneet. Yöllä kuuntelin kaikki rapsahdukset ja risahdukset ja nukuin tosi huonosti. Ei sängyssä mitään valittamista mutta outoja ääniä ja taloon tottuminen veisi luultavasti muutaman päivän. Seuraava yö olisi jo ollut erilainen, tutumpi. Teini jäi asumaan muutamaksi päiväksi ja nautti kun aamulla sai nukkua 35 min. pidempään kuin normaalisti. Luksusta.

Aamulla katsoimme kaikki ohimenevät autot (3 kpl) ja kaivurit (2 kpl). Ei siis järin suurta liikennettä Kirkkokadun ja Merimiehenkadun kulmassa maanantai aamuisin.

Jos asuisi näin keskustassa niin toisesta autosta voisi ilman muuta luopua. Fillarilla pääsis niin ihanasti keväästä syksyyn töihin kaupunginlahden toiselle puolelle. Ja nyt kun lapset eivät rakentele enää majoja puuhun niin tällainen parinsadan neliön tontti yhdellä omenapuulla riittäisi vallan hyvin.


Kiitos, taidamme tulla vierailulle toisenkin kerran ja kenties toiselle puolelle taloa..

Hyväntekeväisyyden ihanuus ja totuus

Heissan!

Meikäläinenhän on sitä innostuvaa sorttia.. eli otetaan nyt esimerkiksi vaikka hyväntekeväisyys, jota on vaikka mitä erilaista toimintaa ja tekoa. Siihen liittyen on erikseen vielä se puoli kun tehdään käsillä jotain ommellusta ja lahjoitetaan se eteenpäin. Kohteita on Suomessakin satoja ellei tuhansia. Facebook on yksi hankalimmista tuuttaajista: koko ajan pukkaa jotain systeemiä mihin voisi osallistua. Ja ne kaikki on niin ihania ja menee hyvään tarkoitukseen!

Niin siis siihen luonteenpiirteeseen vielä.. siis siihen innostuvaan.. No kaikkihan tietää mitä innostukselle on tapana tapahtua - just niin, se lopahtaa. Entäpä kun innostuva on sellaista tyyppiä joka tekee kaiken sarjassa? Se tarkoittaa että koko huusholli on täynnä puolitekeleitä, ihania juttuja...

Sitten tulee se päivä kun kaikki onkin muuttunut taakaksi. Mitään ei ole valmista, eikä  mitään ole toimitettu eteenpäin. JA ÄRSYTTÄÄ koko tilanne. Korjataanko kaikki pois silmistä? Joo, sitäkin tapahtuu, mutta onneksi joskus käy  myös niin hyvin että melkein kaikki kasat tulee tehtyä loppuun ja toimitettua eteenpäin. Silloin on hyvä mieli! Sekä sen takia että kaikki saavuttivat suunnitellut kohteensa ja koti on siistimpi - hetken.

Siis käykö muille koskaan näin?

Tässä minun tämänhetkiset ompelukset:

Nämä ovat nuppupeittoja Tyksin keskolaan. 14 kpl valmiina! Yksi kivoimmista projekteista.

Nämä ovat tartuntalonkeroita. Keskolaan piti nämäkin mennä, mutta koska

ovat myöhässä niin menevätkin Suomen suurimpaan joululahjakeräykseen.

Heitä on puolikkaina versioina vielä 4 odottamassa...

5 kpl nuttuja Afrikkaan.. tiedän jo osoitteen kenelle toimitan. Mutta - nämä on yhteen ompelematta:(

Nämä tulevat Crusell-naisten torkkupeittoon. Päättelen ne tänään...

Kalle Aaltosen morsian

Tiedetään, tiedetään, nyt menee vähän mainostamisen puolelle, mutta: Kalle Aaltonen on hurmuri, Rouva Saarnila on iloinen leski, ehkä, Kaarina laulaa kauniisti ja on muutenkin nätti jne. Musiikki soljuu hienosti ja tyypit osaa laulaa. Suosittelen lämpimästi Kalle Aaltosen morsian -näytelmää Uudenkaupungin Teatterissa. Ja kuten ensimmäinen perämies Yrjö Kourula sanoisi: Nyt lippuja varaamaan! Horioppia horioppia! Esitykset jatkuvat 10.12.2016 saakka.

Enkä ole ajatusteni kanssa yksin vaan tässä on lehtien arvostelut Kallesta.

Selkeää syksyä

Nyt oli viikolla niin kauniita aamuja että piti oikein pysähtyä kuvaamaan. Harvoin on täysin tuuletonta. Peilaavia kuvia.

Kaupunginlahden kaunista rantaa.